Nyt on viides päivä leikkauksen jälkeen ja olen huomannut seuraavaa:

- Suihkussa käynti on ihan anaalista (pitää koettaa suojata kipsi muovipussilla ja seistä koko ajan yhdellä jalalla)
- Arkipäivän askareisiin kuluu yllättävän paljon aikaa (yhdellä jalalla loikkiminen ja kepeille siirtyily ei ole mitään nopeaa)
- Tavaroiden kantaminen on vaikeaa
- Luojan kiitos en asu yksin! (kaupassa käynnit ym. missä toinen voi auttaa, eli suur kiitos avovaimolleni!)

Jalkaa ei ole oikeastaan särkenyt ja olen tarvinnut erittäin vähän särkylääkkeitä. Tiistaina otin viimesimmän särkylääkkeen, ja sekin piti ottaa vain oman hölmöilyn takia. Ja koska en ole muutenkaan mikään hyvä ottamaan sännölisesti lääkkeitä, niin eilen illalla unohdin ottaa ensimmäisen kerran veritulpan estolääkkeen (on muuten pirun kallis lääke). Tänään aamulla oli jostain syystä sellainen hetki, että jalkaa särki, mutta sekin meni ohi nopeasti kun sai vain jalan hetkeksi ylös (divaanisohvasta on tullut mun lempipaikka kotona).

Tuli käytyä eilen Lahdessa Kärkkäisellä ostoksilla, ja se sujui ihan mukavasti, vaikka aikaa kuluikin nelisen tuntia. Siellä on ajateltu onneksi mieheiä ja vanhuksia sen verran, että penkkejä löytyy kohtuu tiheään. En siis yllättäen ollut yksin siellä, joten pystyin tarpeen tullen istua ja samalla lepuuttaa käsiä sekä jalkaa. Tänään on pirun hieno sää, mutta eipä tässä juuri muuta voi kun olla vaan kotona. Vaikka voisihan sitä hetkeksi lähteä uloskin (täytyy varmaan käydä, että saa edes vähän raitistailmaa), täytyy vaan nyt ensin laittaa piikit noihin keppeihin. Ensi viikolla pitäisi muistaa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöönkin, että saa sieltä rahat pois....

Edelleen ärsyttää tämä pitkä sairasloma (ja kauhistuttaa ettei saa tehdä kesällä juuri mitään), mutta onneksi avovaimolla alkoi myös loma, joten on edes joku seurana.