Eli otsikko kertoo varmasti kaiken. Sain Pohjolalta päätöksen, että he eivät korvaa mitään, koska heidän mukaansa akillesjänne ei voi mennä poikki ilman siihen kohdistuvaa kovaa iskua. Haistakoot paska! Kumma vaan, että ei mun nilkassa saatikka akillesjänteessä ole ollut mitään kipua taikka turvotusta. Se lukee kyllä ihan vakuutusehdoissa, mutta kuka sitä nivaskaa jaksaa lukea kokonaan! Venähdyksen ne kyllä korvaisivat... Kai nyt v***u jonku venähdyksen voi korvata, kun ei siitä koidu kuitenkaan omavastuun ylittävää summaa (100€!). Oikeen taas idiootteja lääkäreitä sielläki päättämässä! Mutta eipä tarvitse ainakaan ens kaudelle ostaa pohjolan salibandyvakuutusta. Ja tässä vinkki niille joilla se menee pelatessa: Sanokaa lääkärille, että joku löi/potkaisi siihen! Näin teillä on mahdollisuus saada vakuutuksesta rahat!

Kävely sujuu tällä hetkellä ihan ok, vaikka ei nilkka vieläkään taivu niin paljon kun mitä normaalisti. Ja askeleet pitää olla aika lyhyitä ettei ala ontumaan. Nyt on kyllä parin viime päivän ajan jääny venyttelytkin tekemättä. Mutta jos vaikka sais nyt itseään niskasta kiinni, kun pitää töissäkin alkaa taas käydä. Vaikka sais tällä jalalla vielä varmasti saikkuakin, mutta eipä ole varaa enää kotona olla. Nyt kun aamulla ajoin töihin niin kantapäähänkin särki jostain syystä, mutta pikku vaivoja enää....

Noniin... On jo tovi vierähtänyt siitä kun viimeeksi kirjoitin. Nyt sain vihdoin kipsin pois jalasta (toissa päivänä) , eli reilu kuusi viikkoa on nyt kulunut. Odotin innolla kipsin saamista pois, ja sairaalassa vain hymyilin, kun lääkintävahtimestari leikkasi sen irti. Oli kyllä todella oudon tuntusta lähteä kävelemään sen jälkeen. Huomasin heti ettei nilkassa ole juuri lihaksia, sekä että astumista on hieman vaikea hallita. Jänne on todella jäykkä, eikä juuri siitä 90 asteesta taivu. Särkyä ei ole onneksi edelleenkään. Fysioterapeutti antoi jonkunlaiset venyttely ja treenaus ohjeet, mutta ne erosivat hieman leikkaavan kirurgin ohjeista siinä, että mitä saa alkaa tekemään ja milloin. Fyssari sanoi että 10vk jälkeen saa alkaa treenaamaan nilkkaa hänen antamilla ohjeilla, sekä tekemään loikkia ja hyppyjä, jotka vaihvistaisivat nilkkaa. Sanoi kuitenkin samalla, että ei mitään repäseviä liikkeitä. Tämän jälkeen saisi vasta alkaa juoksemaan. Lääkäri taas sanoi leikkausta ennen, ettei ennen kolmea kuukautta mitään hyppyjä, ja että kolmen kuukauden kohdalla saa alkaa tekemään pieniä hölkkä lenkkejä. Tosin mistään loikista se ei puhunut mitään. Itse en kuitenkaan rupeasi mitään hyppyjä tai loikkia tekemään, koska ne vaativat aina jossain määrin pienen repäsevän liikkeen. Olen nyt koettanut venyttää nilkkaa vähintään kolme kertaa päivässä, sekä liikutella sitä. Kenkään fyssari antoi kantakorokkeet, jotka on todella jees. Kävely helpottuu huomattavasti niiden avulla.

Ja siitä vatsalihasten treenauksesta... Eihän siitä tullut yhtään mitään. En ole vieläkään jaksanut niitä tehdä... Mutta jos vaikka nyt kun on kipsikin jo pois ja voi käydä saunassa (oli muuten ihanaa päästä ensimmäisen kerran kuuteen viikkoon saunaan eilen).


Kirjoottelen taas joskus siitä miten venyttely sujuu.

Noniin eli kipsi vaihdettiin pari päivää sitten maanantaina (tasan kaksi viikkoa leikkauksesta), ja väännettiin nilkka samalla väkisin 90 asteen kulmaan. Ennen uutta kipsiä lääkäri kuitenkin tarkisti, että kaikki on ok. Se nilkan vääntäminen, eli akillesjänteen venyttäminen ei ollutkaan mikään kivuton prosessi. En muista, että pitkiin aikoihin olis sattunu niin vietävästi kun mitä se sattu. Ja se kipuhan pysyy siinä just niin pitkään, että akillesjänne on venyny. Mietin vielä ennen kotoo lähtöä, että pitäiskö ottaa kipulääke etukäteen, mutta jätin ottamatta, kun ei sitä ollu kukaan suositellut missään vaiheessa. Ja se oli iso VIRHE! Tajusin sairaalassa vasta kun olin hakemassa kipsikenkään, että hitto mullahan on lompakossa yks 600mg burana. Olis ollut ihan suotavaa muistaa se hitusen aikasemmin, mutta minkäs teet. Kotiin ku pääsin ja jalkaa särki edelleen, niin äkkiä yks panacodi naamariin ja sohvalle istumaan. Puolen tunnin päästä alko jo huomattavasti helpottamaan ja seuraavan kerran otin buranan seuraavana yönä puoli viiden aikaan. Enempää ei ole toistaseksi niitä tarvinnutkaan ottaa. Tällä hetkellä akillesjänne tuntuu todella hyvältä. Ajoittain tulee ihan pientä särkyä, mutta ei häiritsevää.

Fysioterapeutti onneksi selvensi mulle niitä jalan painorajoituksia, joten ajattelin nyt laittaa ne tännekkin.
Raajapainovaraus tarkoittaa minun painollani (65kg) sitä, että saan varata painoa leikatulle jalalle 10-15kg.
Puolipainovaraus tarkottaa, että voi seistä normaalisti (painon pitäis jakautua puoliksi kummallekkin jalalle), mutta kävellessä pitää käyttää yhtä keppiä apuna.
Täyspainovaraus tarkoittaa yllättäen, että saa kävellä normaalisti.

Nyt meinaa välillä olla vaikeaa muistaa, että jalalle saa varata jo painoakin, kun on nyt kaks viikoa kulkenut jalkailmassa. Mutta koko ajan enemmän ja enemmän tulee käveltyä sillä. Nyt ajattelin ruveta venyttämään molempia jalkoja ja tekemään vatsalihaksia, että pysyy edes jossain kunnossa. Venyttely tekee muutenkin hyvää, ettei jalkoja särje koko ajan, ja että etenkin ton oikean jalan pohje venyisi. Akillesjänteen toinen pää kun on kiinni pohkeessa tai sen takana jossain, niin pohkeen kireys ei tee hyvää. Toivottavasti saan otettua itseäni niskata kiinni etenkin tuon venyttelyn suhteen, minä kun olen aina ollut todella huono venyttelemään omatoimisesti.....

Nyt on viides päivä leikkauksen jälkeen ja olen huomannut seuraavaa:

- Suihkussa käynti on ihan anaalista (pitää koettaa suojata kipsi muovipussilla ja seistä koko ajan yhdellä jalalla)
- Arkipäivän askareisiin kuluu yllättävän paljon aikaa (yhdellä jalalla loikkiminen ja kepeille siirtyily ei ole mitään nopeaa)
- Tavaroiden kantaminen on vaikeaa
- Luojan kiitos en asu yksin! (kaupassa käynnit ym. missä toinen voi auttaa, eli suur kiitos avovaimolleni!)

Jalkaa ei ole oikeastaan särkenyt ja olen tarvinnut erittäin vähän särkylääkkeitä. Tiistaina otin viimesimmän särkylääkkeen, ja sekin piti ottaa vain oman hölmöilyn takia. Ja koska en ole muutenkaan mikään hyvä ottamaan sännölisesti lääkkeitä, niin eilen illalla unohdin ottaa ensimmäisen kerran veritulpan estolääkkeen (on muuten pirun kallis lääke). Tänään aamulla oli jostain syystä sellainen hetki, että jalkaa särki, mutta sekin meni ohi nopeasti kun sai vain jalan hetkeksi ylös (divaanisohvasta on tullut mun lempipaikka kotona).

Tuli käytyä eilen Lahdessa Kärkkäisellä ostoksilla, ja se sujui ihan mukavasti, vaikka aikaa kuluikin nelisen tuntia. Siellä on ajateltu onneksi mieheiä ja vanhuksia sen verran, että penkkejä löytyy kohtuu tiheään. En siis yllättäen ollut yksin siellä, joten pystyin tarpeen tullen istua ja samalla lepuuttaa käsiä sekä jalkaa. Tänään on pirun hieno sää, mutta eipä tässä juuri muuta voi kun olla vaan kotona. Vaikka voisihan sitä hetkeksi lähteä uloskin (täytyy varmaan käydä, että saa edes vähän raitistailmaa), täytyy vaan nyt ensin laittaa piikit noihin keppeihin. Ensi viikolla pitäisi muistaa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöönkin, että saa sieltä rahat pois....

Edelleen ärsyttää tämä pitkä sairasloma (ja kauhistuttaa ettei saa tehdä kesällä juuri mitään), mutta onneksi avovaimolla alkoi myös loma, joten on edes joku seurana.

Se on uskomaton tunne, kun loukkaantuu ja tajuaa että edessä on pitkä sairasloma, sekä pois kentiltä pitkän aikaa. Itselläni herätti toiveita kun päivystävä kirurgi sanoi, että voisin palata töihin jo neljän viikon jälkeen. Pienimmätkin toiveen rippeet katosivat muutama tunti ennen leikkausta, kun leikkaava kirurgi tuli kertomaan toimenpiteestä ja kertoi samalla, etten tulisi pelaamaan pallopelejä tai oikestaan yhtään mitään kuuteen kuukauteen! Ja kotonakin täytyy olla kahdeksan viikkoa! Meikäläisen luonteen päälle käy jo sekin, että pitee kulkea kepeillä, eikä voi urheilla tai tehdä oikeastaan mitään.
Eilen 28.2.2012 käytiin avovaimon kanssa filmtownissa vuokraamassa tupla tiistaina kunniaksi muutama leffa mun tylsää päivää varten. Sinne kun päästiin niin avovaimoni käski olla varovainen laattalatian kanssa, johon totesin tyypilliseen itseppäiseen tapaani, ettei se mitää liukas ole. Kas kummaa karkkia valitessa ja siinä liikkuessa toinen kepeistä lähti alta, ja oikea jalkaisena otin kaiken painon leikatulle jalalle. Voi ristus että se sattu! Kotiin ku pääsin niin äkkiä Panacodi naamariin ja jalka ylös lepäämään. Tänään jalka on onneksi ollut ihan normaali, eikä ole ollut ylimääräistä vihlomista tai kipua. Ainoa on jatkuva vitutus kepeillä liikkumisesta ja yhdella jalalla loikkimisesta. Jalka kyllä kiepeytyy jos pitää pitkään kävellä kepeillä tai jos sitä ei saa vaakatasoon. Mutta helpottaa kyllä nopeesti kun jalan saa ylös. Perjantaina pitäis lähteä käymään Kärkkäisen kauppakeskuksessa, mutta täytyy ottaa rauhallisesti ja pysähtyä välillä.